Pride-lippu salkoon – mitä kannattaa huomioida?

Pride-lippuja on moneen lähtöön

Pride-liput ovat monikymmenvuotinen perinne, jonka juuret ovat 1970-luvun lopun San Franciscossa. Ensimmäisen sateenkaarilipun suunnitteli aktivisti Gilbert Baker vuonna 1978. Tuolloin lipussa oli 8 raitaa, joista jokaisella oli oma symbolinen merkityksensä. Kankaiden saatavuuden vuoksi raitojen määrää supistettiin kuitenkin jo seuraavana vuonna kuuteen, jolloin syntyi nykyisin tuntemamme sateenkaarilippu.

Sittemmin lippujen määrä on kasvanut ja nykyään monille eri identiteeteille löytyy omat lippunsa. Perinteisen kuusiraitaisen sateenkaarilipun rinnalle on tullut myös uudet Philly ja Progress Pride -liput, jotka viestivät sateenkaariyhteisön sisäistä moninaisuutta.

Huomioi sääolot

Lippua valitessa on tärkeä miettiä sen ominaisuudet käyttökohteen mukaan. Sisätiloissa seinäkoristeena toimiva lippu ei vaadi samanlaista kestävyyttä kuin ulkokäyttöön tarkoitettu lippu ja toisaalta lähietäisyydeltä ihailtavassa lipussa yksityiskohdat tulevat enemmän esiin. Siksi sisätiloissa esimerkiksi kaunis ja paksu puuvillainen lippu voi olla hyvä valinta.

Ulkolipun on hyvä olla nopeasti kuivuvaa kangasta, jonka väri pysyy kirkkaana myös auringon paahteessa. Synteettiset kuidut sopivat usein hyvin ulkokäyttöön, sillä ne eivät ime kosteutta, mikä vähentää homehtumisen riskiä. Keinokuidut ovat usein myös kevyempiä, jolloin lippu liehuu tuulessa komeasti.

Monet ulkokäyttöön tarkoitetut liput on myös valmistettu siten, että värit eivät haalistu jatkuvassakaan auringonpaisteessa. Lippu pysyy pitkään kauniina ja värikkäänä.

Lipun kiinnitys

Lipuilla voi olla erilaisia kiinnityskohtia ja -tapoja riippuen käyttökohteesta. Seinälle ripustettavassa lipussa paras kiinnityskohta on lipun ylänurkat, jolloin lippu roikkuu vaakatasossa esimerkiksi naulojen varassa. Salkoon nostettavassa lipussa paras on lipun yhdellä sivulla oleva kiinnityskohta ja esimerkiksi parvekkeelle tai kulkueauton kylkeen kiinnitettävässä lipussa tai banderollissa on hyvä olla kiinnityskohdat jokaisessa nurkassa ja toisinaan jopa ylimääräisiä kiinnityskohtia lipun pitkällä sivulla, jotta se ei lepata häiritsevästi tuulessa tai liikkeessa.

Yleisimmät kiinnitystavat ovat nauhakuja tai sirkkarenkaat. Nauhakujasta voi nimensä mukaisesti pujottaa narun, joka sitten solmitaan haluttuun paikkaan tai kiinnikkeeseen. Sirkkarenkaisiin voi liittää erillisen lippukiinnikkeen, joita on olemassa monessa eri malleissa. Hätätapauksessa sirkkarenkaisiin voi myös solmia narun suoraan tai käyttää tavallista pistooli- tai papukaijalukkoa tai jopa karabiinihakaa kiinnikkeenä. Kannattaa tarkistaa etukäteen, millainen kiinnitystapa liputuspaikkaan sopii ja hankkia tarvittaessa sopivat lippulukot.

Lipun sopiva koko

Lipputankoon kiinnitettävän lipun koko määräytyy tangon korkeuden mukaan. Nyrkkisääntönä lipun lyhyemmän sivun kannattaa olla n. 1/6 lipputangon pituudesta. Tällöin esimerkiksi 9 metriä korkeaan lipputankoon sopii parhaiten lippu, jonka koko on n. 150 x 240 cm. Tällöin lippu näyttää sopusuhtaiselta tankoon nähden. Tämä on kuitenkin vain suurpiirteinen suositus. Jos lippuja ei ole juuri lipputankoosi sopivassa koossa, voit ottaa yhden koon ylöspäin, jolloin lippu näyttää suurelta ja vaikuttavalta.